Lasten ja nuorten kasvattaminen on vaativaa työtä. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten kasvattaminen ja ohjaus vaatii erityistä ammatillista herkkyyttä.

Monimuotoisuus ja monipuolisuus on lisääntynyt eri kasvatustavoissa ja menetelmissä. Menetelmiä käytettäessä on kuitenkin käytettävä vakaata harkintaa ja pohdittava menetelmän sopivuutta yksilöllisesti kullekin nuorelle. On olemassa paljon erilaisia tapoja ja malleja, joista valita nuorelle sopivin.

Honkalyhdyn moniammatillisessa työryhmässä toteutamme kasvatusmenetelmien suhteen aktiivista harkintaa ja vaikuttavuuden arviota. Työnohjauksella, itsereflektiolla ja avoimella ilmapiirillä on tärkeä rooli. Arki on strukturoitua ja rajat asetetaan niin lähelle kuin nuoren tilanne kulloinkin vaatii.

Kasvatus ja kasvatustietoisuus

Honkalyhdyn lastensuojeluyksikössä kaikki kasvatus pyritään toteuttamaan tietoisena kasvatuksena. Arjen kasvatus edellyttää monen asian hallitsemista yhtä aikaa ja sen kaiken keskellä ohjaavan aikuisen tulee tiedostaa, että kasvatusta on kaikki se toiminta, jolla ohjaaja vaikuttaa lapseen. Ohjaajat ovat vastuussa lapsista ja nuorista. Vähitellen aikuiset luovuttavat vastuuta nuorelle itselleen.

Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea nuorta selviytymään yhä itsenäisemmin. Kasvatuksessa pyritään kehittämään sosiaalisia taitoja, tunteiden hallintaa, moraalista päättelykykyä, arvopohdintaa sekä oikeuksien, vastuiden ja velvollisuuksien sisäistämistä. Mahdollisuusajatteluun satsaaminen on sijoitus lapsen ja nuoren omavaraisuuteen sekä tulevaisuuteen. Ohjaajiemme tulee tiedostaa, että kasvatus ei ole vain ohjaajan vaikuttamista lapseen, vaan myös lapset vaikuttavat aikuisiin. Myös ohjaajan tehtäviin kasvetaan.

Sekä lapset että aikuiset yhteisössä ovat erilaisia – ammatillinen vastuu on kuitenkin aina aikuisella. Kasvatus on aina vuorovaikutusta ja annetulla palautteella on vaikutus lapsen toimintaan. Kun kasvatus on tietoista, tehdään tietoisia valintoja. Ohjaajamme eivät toteuta kasvattamisen mallia, jonka ovat omaksuneet omasta lapsuudestaan tai kodistaan, vaan työ on ohjattua ja ammatillisesti perusteltua. Kaikki kasvattajat tekevät myös virheitä; hyväksyessään virheiden tekemisen hyvä kasvattaja antaa empaattista tilaa myös lapsen epätäydellisyydelle.

Kasvatuksen ohella nuoret tarvitsevat usein tukea tunne-elämänsä työstämiseen, psykiatrista arviota ja hoitoa sekä yksilöllisistä tarpeista lähtöisin olevaa kuntoutusta.

Kysy vapaita paikkoja: yksikön johtaja Sirpa Ronkainen, puh. 045 134 2166.